Niskaportin historia

Niskaportin tilan historia ulottuu Kreivin aikaan eli 1600-luvulle, jolloin Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernöörinä. Tuo niin sanottu Kreivin aika oli uudistuksen ja edistyksen aikaa taloudessa sekä sivistyksessä.

Vuonna 1693 Pietari Brahen allekirjoittamalla asiakirjalla annettiin Iitin seurakunnan apulaispapille Jordan Eerikinpoika Peuroniukselle tilaoikeudet Radansuu-nimiseen autiotilaan. Edesmenneen tunnetun historioitsijan Aimo Halilan mukaan tila periytyi takaisin kruunulle, kun pappi kuoli vuonna 1684.

Radansuu kuuluu Aimo Halilan mukaan sen sijainniltaan pitäjän edullisimpiin kyliin ja se on todella luonnonkaunis. Oikeiden helkilöiden vaikutuksesta Niskaportin tilasta tuli 1860-lukua lähestyttäessä joidenkin muiden talojen rinnalla yksi kylän merkittävimmistä rakennuksista.

Emil Woldemar Lehtinen, Peuroniuksen jälkeläinen, investoi, laajensi ja uudisti tilaa, viljelyksiä ja karjanhoitoa. Lehtisen kuoltua vuonna 1929 hänen poikansa Kauko Pellervo Lehtinen jatkoi tilanhoitoa.

Vuonna 1931 Niskaportin tilan pinta-ala oli 286,5 ha, josta peltoa oli 65 ha. Uusi navetta sekä talli valmistuivat 1927 ja niiden peruskorjaus tehtiin vuonna 1973. Pellot salaojitettiin Kauko Lehtosen aikana. Jordan Erikinpojasta lähtien tila oli saman suvun hallussa 11 sukupolven ajan.

Vuonna 2003 rakennukset ja pellot myytiin Iitti Golf Oy:lle.

1970-luvun alusta asti rakennukset ja ympäröivä maisema ovat olleet museoviraston valvonnan kohteina.